...consuming.

Nyt teen tällaisen vaihteeksi pohtivan postauksen. Nämä jutut on sitten todellakin minun omia mietteitäni. En paasaa kenellekään mitään, mutta halusin nyt ilmaista omat ajatukseni täällä blogissani ja toivottavasti muutkin laittaisivat omia mietteitään vaikkapa tuonne kommenttiboksiin. Mua on mietityttänyt paljon kuluttaminen ja erityisesti vaatteiden kulutus.

Kaikki, jotka minua yhtään tuntee, tietävät, etten todellakaan ole mikään maailman ekologisin ihminen tai muutenkaan mikään kulutusvastainen henkilö. Olen aikamoinen shoppaaja, olen ollut töissä parissa eri vaateketjussa ja erityisesti nykyisessä työtehtävässäni korostuu juuri se myynnin tekeminen, ja kaiken lisäksi teen opparia vaatemyymälän myynnin parantamisesta.

Mutta viime aikoina minunkin mieleeni on hiipinyt ajatus, että ei se kovin fiksua ole. Siis se järjetön kuluttaminen. En todellakaan halua kuulostaa miltään vihreältä hipiltä, koska olisin täysin tekopyhä. Tiedän, että ostan paljon vaatteita, ja ostin vielä enemmän kun olin töissä Lindexillä. Ostan siis vaatteita paljon nykyäänkin, mutta itse ainakin koen tekeväni järkevämpiä ostoksia. Ennen jo se alehintalappu viehätti niin paljon, että tuli paljon sellaisia "kyllä mä tätä varmaan tuun käyttämään", "jos mä vähän vielä laihdun niin kyl tää sit menee" ja paljon oli sellaisia vaatteita, joita saatoinkin käyttää joitakin kertoja, mutta sitten ostin jotain uutta ja ne edelliset vaatteet unohtui kaapin pohjalle. Juuri tämän tyylisillä vaatteilla tienasin kirpparipöydällä viime syksynä sen 300€. Maksoin niistä huomattavasti enemmän alunperin, mutta mikä järki säilyttää kaapissa vanhoja vaatteita, joita ei kuitenkaan käytä.

Oma shoppailemiseni on omasta mielestäni nykyään paljon paremmalla tolalla kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Olen (toivottavasti) vähän kasvanut, oppinut ja aikuistunut ihmisenä, joten se tietysti vaikuttaa myös mun ostoskäyttäytymiseeni. Käytän rahaa vaatteisiin ja ulkonäköön yleensä huomattavasti enemmän kuin esim. silloin pari vuotta sitten, mutta ostoksieni määrä on vähentynyt. Ja ei, en osta mitään erityisiä merkkituotteita, mutta koitan edes vähän katsoa materiaalimerkintää ja ylipäätään tunnustella vaatteita, että onko niistä mihinkään, hiostaako, meneekö huonoksi pesussa ja käytössä. Haluan siis ostaa vaatteita käytettäviksi. Nykyään en edes jaksa koluta alerekkejä vaatekaupoissa samanlaisella tarmolla kuin ennen. Mieluummin maksan vaatteesta sen normaalihinnan ja olen tyytyväinen ostokseeni kuin, että ostan alesta jotain vähän sinne päin hintalapun houkuttelemana. Yritän muutenkin valita vaatteeni vähän paremmin. Aloitin viime kesänä pienen projektin tavoitteena hankkia kestävä vaatekaappi ja vaikken siitä olekaan hirmuisesti postannut, niin se jatkuu edelleen. En metsästä mitään ekologisia vaatteita(minusta se on tehty kuluttajalle aivan liian vaikeaksi), mutta onhan se tietysti edes vähän ekologisempaa, että tiettyjä perusosia vaatekaapista käyttää vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, kuin että ostaa joka kaudelle täysin uudet rytkyt.

Eniten mua ei kuitenkaan ole mietityttänyt oma ostoskäyttäytymiseni vaan se, että mun työtä on saada ihmiset ostamaan enemmän. Karuahan se on, mutta totta. Toisaalta, kyllähän me tarvitaan vaatteita. Mutta mun tehtävänä olisi, että ihmiset ostaisi, vaikka sen ylimääräisen parin sukkia tai paidan niitten asiakkaan etsimien housujen lisäksi. Ja se on alkanut ahdistamaan. Ihmisten pitäisi aina vaan ostaa enemmän kuin edellisenä vuotena ja sehän pätee ihan joka ikiseen kaupalliseen yritykseen, myi se sitten vaatteita, ruokaa, kukkakeppejä tai lampunvarjostimia. Tuota kasvua odotetaan joka vuosi, vaikka se on tiedossa, että jossain vaiheessa se kasvun on pakko pysähtyä ja talous ei vain enää pysty kasvamaan. Menee hyvin pitkälle, mutta se raja tulee jossakin vaiheessa kuitenkin vastaan, jolloin ei enää ole mitään mistä enää tuottaa tavaraa lisää ihmisille ostettavaksi. Musta on alkanut tuntua pahalle, että mun pitäisi tyrkyttää ihmisille lisää tavaraa, joita ne mitä luultavimmin ei tarvitsisi. Tuo oli hyvin kärjistetysti sanottu, mutta ei yhdellekään myyjälle sanota, että "teidän pitää sit varmasti muistuttaa sitä asiakasta, että hei, ootko ihan varma, tuutko tarviimaan tätä ja tota". Tiedän, että vaikken olisi nyt myyjänä, niin joku toinen olisi ja että en minä yksin sitä maailmantaloutta pysty ikinä pelastamaan tai kaatamaan. Mutta henk. kohtaisesti olen alkanut epäilemään mun työtä ja koulutusta ja että mikähän järki tässä on. Haluanko tehdä loppuelämäni työtä edistääkseni kulutusta vai jotain ehkä vähän järkevämpää? Hyvän ajankohdan olen näille mun pohdinnoille keksinyt, juuri ennen kuin pitäisi valmistua Bachelor of Business Administration-nimikkeellä.