Mun opiskeluthan on ihan loppusuoralla; näiden kahden kesäkurssin jälkeen olisi jäljellä 20opintopisteen syventävä harjoittelu ja 15op:n lopputyö. Olen tehnyt melkein aina opiskelujen ohella töitä, joten työkokemusta on ihan omalta alalta (tosin ei mitään vaativaa duunia kylläkään).
Kävin tuossa yksi päivä työhaastattelussa. Kyseessä olisi ihan täysipäiväisen vaatemyyjän paikka. Lindexillä työskentely on ollut aivan mahtavaa ja jos vain tunnit (=palkka) riittäisi varmasti jäisin! Kuitenkin kun on sitkutellut opintotuilla ja muutaman sadan euron palkalla kohta jo useamman vuoden, haluaisin elää niin kuin normaalit ihmiset. Haastattelu tuntui menneen hyvin (vaikka höpötinkin hermostuksissani todella paljon :D ), mutta silti minulle jäi vähän pelokas fiilis. Mulla on vain yksipuolista kokemusta ja olen niin nuori. Mutta toisaalta, en mä ikinä saa sitä kokemusta, ellei joku ota mua töihin ja kaupan alalla on yleistä, että otetaan nuorta porukkaa mukaan. Muutenkin kaikki uusi ensiksi pelottaa mua. Tästä hyvänä esimerkkinä mm. Floridaan vaihtoon lähtö. Siitä tulikin ihan mahtava kokemus. Se muistuttaakin mua siitä, että pitää muistaa heittäytyä uuteen.
Joku mua nyt ahdistaa, en edes oikein tiedä mikä. Tuntuu vaan siltä, että mun pitäisi tehdä jotain suurta ja upeaa tällä hetkellä, mutta sen sijaan vaan ajelehdin virran mukana. Ja nää on just niitä juttuja, mitä muut ei voi päättää tai tietää, vaan mun pitää ite keksiä mitä haluan tehdä. Ja siinäkös olen tosi huono.
No comments:
Post a Comment