...closets full of nothing.

Tämä vapaapäivä alkoi kyllä kivasti, sain raivosiivottua keittiön putipuhtaaksi kahvikeittimen syövereitä myöten. Suihkun jälkeen raidasin vaatekaappia ja tulin samaan lopputulokseen kuin monena muunakin päivänä; mulla ei ole mitään päällepantavaa. Ja sekös turhauttaa, kun ei keksi mitään asua niskaan. Kaivelin kuitenkin kaapin syövereistä vanhat farkut jalkaan ja ihmettelin miksen ole käyttänyt niitä. Ne olivat mukavan napakat ja muistin, etten niitä kovin paljoa ollut käyttänyt, vaikka ne olivatkin hyvän malliset. Vähän ajan käytön jälkeen huomasin syyn. Vetoketju ei pysy ylhäällä. No, jatkoin kaivelua ja otin jälleen käyttööni äärimukavat Bullheadin farkkuleggingsit. Mutta jotenkin tämä päivä nyt vain yhtäkkiä tyssäsi ja mikään ei miellytä.

Tämä asukin nyppii tällä hetkellä ja paljon. Nuo kengät jo tempaisinkin jo jalasta pois, kun ei nyt vain ole korkosaapas-päivä. Ja hiuksiakin laitoin jonkun aikaa ja yh, silti tuo pehko näyttää kauhealle. Olisikohan aika suunnata parturiin?

"Mekko", joka on kyllä aivan liian lyhyt mekoksi - Club L
Farkkuleggingsit - Bullhead
Saappaat, kello & rannekoru - Guess
Kaulakoru - Glitter

Noh, toivotaan, että tämä päivä kokee uuden nousun, ja saisin taas jotakin aikaiseksi, kuten opparia. Puhun siitä paljon, mutta se ei jotenkaan vain etene. En jaksa yhtään keskittyä, mutta myös motivaation ja inspiraation puutetta on ilmassa. Pitäisi vain väkipakolla jatkaa, sillä aikaa on enää vain pari kuukautta. Se voi vaikuttaa runsaalle ajalle, mutta osaan kuvitella kuinka vain lykkään kirjoittamista ja sitten yhtäkkiä iskeekin seinä vastaan, että koko paperinivaskan pitäisi olla parin päivän päästä valmis. Osaan oikeasti kuvitella sen hampaidenkiristelyn ja itkupotkuraivaiden määrän, mikä huhtikuussa on edessä :D