...awesomeness.

Nyt vähäsen jopa vituttaa. Syy tähän löytyy seuraavista olotilan muutoksista: kurkku todella kipeä, jatkuvia kylmiä väreitä ja hirmuinen väsymys. Hmmm...voisiko se olla? Kyllä vain, mitä luultavimmin olen tulossa kipeäksi, SCORE! Noh, onneksi huomenna on vapaapäivä, joten tiedossa lepäämistä, villasukkia ja paljon teen litkimistä. Tiedän, villiä tää mun elämä!

Teestä puheenollen. Mä ennen vihasin teetä. No, en nyt vihannut, mutten tajunnut koko konseptia. Ei se oikein maistunut miltään, ellei siihen sekaan kaatanut kasaa sokeria ja puolta purkkia hunajaa. Paavo muutti mieleni viime talvena rooiboksen avulla. Olin siis vain juonut perkeleen pahaa teetä. Tai siis niitä valmiita pussiteitä, jotka ei sitten maistu miltään. Meilläpäs juodaankin irtoteetä! Jos joku ei tiedä mitä rooibostee on niin selvennän vähän. Rooibos on joku pensas Afrikassa, jonka lehdistä sitten sitä teetä väännetään. (Mähän sanoin, että selvennän vähän.) Rooibosteessä ei ole mitään piristäviä aineita, eli sitä voi ihan rauhassa juoda ennen nukkumaanmenoakin. Se sisältää kaikkea mahtavaa, esim. antioksidantteja (vähän niinku vihreä teekin), mineraaleja ja C-vitamiinia. Minä itse en edes hirmuisesti välitä rooiboksen hyvistä vaikutuksista, se kun vain sattuu maistumaan hyvältä, joten sitä on mukava litkiä.


Tässä muutama meidän keittiönkaapista löytyvää rooibos-teetä. Mun lempparia on toi keskellä oleva veriappelsiinirooibos, mutta myös toi aavikkokerma on hyvää, joka on maultaan pehmeämpi kuin toi veriappelsiini. Tota suklaatakin me kerran kokeiltiin. Se oli aika...erikoista? Haisi ihan kinuskin ja suklaan sekoitukselle ja maistui omituiselle. Rooibosta kehutaan maidon kanssa, että ehkä sillei toimisi paremmin, mutta toi ei ehkä oo mun lempparia. Kuvasta unohtui joulurooibos, joka oli ihan jees. Ei mun lempparia, mutta kyllähän sitä joi. Lisäksi ollaan bongattu chilirooibosta! Sitä olis varmaan ihan kiva kokeilla.


Nyt juon tällaista. Eli veriappelsiinirooibosta ja naapureilta opittu kikka eli sitruunaviipaleita mukaan (ne taas oppi tuon tavan Italiassa). Itse en käytä mitään sokeria tai hunajaa teessä. Tykkään nimittäin tosta happamasta mausta. Muutenkin mulla vähän tökkää sellaset makeat maut teessä, esim. juurikin se suklaarooibos. Pehmeän makuinen saa olla, mutta ei makea.

Jos olen huomenna hirveässä nuhakuumeessa, voin siteerata Barney Stinsonia ja sanoa: "I'm not sick, my nose is just overflowing with awesomeness".