Olen viime aikoina tehnyt sellaista oman mielen tutkiskelua. En tiedä miksi, johtuuko se syksystä ja sen tuomista muutoksista ympäristöön, joka saa taas mut pohdiskelemaan myös omia muutoksia? Vai kenties vaikuttaako asiaan kuuden tunnin työvuoro, joka koostui lähinnä raivostuttavan huolellisesti liimattujen hintalappujen irti repimisestä? Eli oli taas niin ajattelua vaativaa hommaa se. Eli mulla on ollut selkeästi aikaa liikaa käsissä (ei kyllä siltä tunnu).
Mulla ei ikinä tule uutena vuotena sellaista "OMG, nyt pohdiskellaan mihin se viime vuosi oikein tuhlattiinkaan" vaan se tapahtuu mulle paremminkin syksyisin. Nytkin mietin paljon paremmin mun asiat on vuosi vuodelta. Viime vuonna sain kokea paljon uusia juttuja ja olen toki kiitollinen niistä asioista, mutta ne ei ole mitään siihen verrattuna, mitä mulla on nyt. Oikea koti ♥ Vuosi sitten olo olikin kuin peduiinilla, eli vaelsin paikasta toiseen ilman oikeaa kotia. Viime vuonna mulla oli tosi hauskaa kyllä ja olin onnellinen, että pääsin näkemään maailmaa. Toisella puolen maailmaa sitä jotenkin sai vähän perspektiiviä elämää.
Elämähän oli aikamoista juhlaa (biitsiä, shoppailua, juhlimista ja matkustelua), mutta en ollut oikeasti onnellinen. Kliseehän se on sanoa, että tavallaan aikuistuin. Siellä jenkeissä mulle annettiin mahdollisuus huomata, että hei, mitäs sä oikeastaan haluatkaan elämältä. Koti-Suomeen palatessa mulla oli kaksi vaihtoehtoa; jatkaa samaan malliin kuin edellisen vuoden eli lähteä bilettämään joka kerta kun mahdollisuus siihen urkeni tai ottaa härkää sarvista ja muuttua sellaiseksi ihmiseksi, jonka kanssa itsekin viihdyn. Silloin ei tarvitse paeta itsestäänkään oloa sinne baareihin ja yökerhoihin. Tietysti mulle kuvioihin tuli myös Paavo, jolle myös halusin olla sellainen ihminen, jonka kanssa viihtyy. Välillä se oli vaikeaa, mutta sitäkin ihanampaa olla täysin avoin jonkun toisen ihmisen kanssa ja luottaa toiseen ihmiseen täysin. Käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka ei koskaan pysty siihen. Ne jää paljosta paitsi.
Näin tuossa vajaa viikko sitten vaihtarikavereita, ja jotkut kummastelikin, että mitäs ihmettä on tapahtunut, kun Jatta ei enää haluakaan bilettämään...noh, mitäs tuohon vois sanoa.. things change?
Ja jottei lähdetä ihan liian vakavalle linjalle niin totean vain, että nykyään teen asioita, jotka vaikuttaa positiivisesti mun elämään ja en jaksa enää stressata turhista asioista/ihmisistä/tapahtumista.
Ja tähän loppuun kevennykseksi pitää jakaa juttu meidän kauppareissusta. Tänään Paavo päätti rentoutua ostamalla ruokaostosten yhteydessä itselleen olutta. Myyjä kysyi paperit...meiltä molemmilta. Mua huvitti ajatus, että Paavo & Jatta 17wee lähtee kauppaan ostaan pyttistä ja salaattia ja koittaa siinä samalla saada kaljaa alaikäsenä! :D Noh näytettiin sitten ne paperit ja myyjä lehahti punaseksi ja pyyteli anteeksi. Muutama vuosi ja olen kiitollinen, jos multa kysellään papereita.
No comments:
Post a Comment